"Suomi 100" marttailta runojen parissa

Tikkurilan Marttojen iäkkäin martta Lyyli Lehijoki, lähes 100-vuotta,  ei valitettavasti päässyt osallistumaan keskiviikon 22.3.2017 marttailtaan. Iltaa vietettiin runojen parissa alkaen Suomen sodasta ja päätyen keskiviikon 22.3. teksteihin. 

Runot ja sikermät olivat monet naisiin, naisten tunteisiin ja naisten elämään liittyviä. Ne nostattivat niin esittäjien kuin kuulijoidenkin pintaan tuntemuksia, joihin oli helppo samaistua. Vaikka runo oli 1800-luvulta niin se sisälsi paljon asioita, jotka olisivat voineet olla nykyajalta. Mieluisimmat ja koskettavimmat runot löytyvät mikä mistäkin, kirjoista, vanhoista hautapaaseista, lehdistä ja tänä päivänä somesta.

Eeva Kilven runo "Elämä evakkona" aloitti runokavalkadin.  
"Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa, mie rakastin sinnuu ku kessää, mie rakastin sinnuu ku issää ja äitii, mie rakastin sinnuu ku lapsiain."

Piispa Irja Askola on kirjoittanut useita naisista kertovia runoja; 
"Minun iloinen kiitokseni saa noissa vanhoissa eläkeläisnaisissa..."

Vappu Taipaleen sanat naisista pitää paikkansa tänä päivänä, mutta olisivat voineet olla sanottu jo vuosikymmeniä sitten; "Me emme ole kestävyysvae vaan kestävyystae"

"Vänrikki Stoolin tarinat" Paavo Kajanderin suomentamina on monelle tuttu kirja kouluajalta. Joku sanoisi sen olleen "pakkoluentaa". "Matkamiehen näky" -runo kertoo kahdesta kaatuneesta veljeksestä ja heidän äidistänsä. Ramsayn veljeksistä kertovan runon nimi on "Matkamiehen näky". Sankarimyytin lisäksi Runeberg tuo runossa esiin, miten tärkeää on muistaa kaatuneita. Runossa mainitut Ramsayn veljekset olivat ainoa Ruotsin armeijan upseerinarvoinen veljespari, joka kuoli 1808–1809 sodassa.

Eeva Kilven runokirja "Kiitos eilisestä" sisältää lyhyitä "marttamaisia" runoja.
“Minä pesin tänään ikkunat! Minä pesin tänään ikkunat!! Minä pesin tänään ikkunat!!!” 

"Maailmantekijä"-nimistä T.H. Körnerin lasten runoa lausuttiin 1960-luvulla kouluissa.
" Oli Pekka ilkimys aikamoinen ja kujeissa vailla vertaistaan. Oli syypää hän, ei koskaan toinen mikä kepponen kylässä sattuikaan." 

"Pielisen balladi" on Kaisu Pato-ojan kirjoittama pitkä runo, joka alkaa sanoilla "Talo täynnä turusia...."Tämä oli niitä runoja, kun lukijaa oli vaihdettava kyyneleiden keskellä. 

Koskettavan runon voi löytää vaikkapa vanhasta hautapaadesta, kuten Tadeusz Rozewicz'n "Kertomus vanhoista naisista"
"Minä pidän vanhoista naisista, rumista naisista, motkottavista mummoista? He ovat maan suola."

Runot ovat usein synkkiä, harmaa sävyisiä, täynnä tuskaa ja ikävää. Ovatko ne suomalaisten peruskuva elämästä? Onneksi monesta löytyy kuitenkin usko elämän jatkuvuuteen ja iloon. "Tahdon tanssia tangon, ei tahdon tanssia kanssasi valssin...."

Mielisuimmat runot ja sikermät voi myös kerätä kirjaksi, kuten kässämartta Arja on tehnyt. Mukana on kuvia oman elämän ajalta tai tekstiin sopivia. Arjan runokirjassa on muistot hänen tekemistään käsitöistä.
"Rakastatko minua vielä, kun....? sopi hyvin 

J.L. Runebergin "Vänrikki Stålin tarinoihin palattiin vielä marttaillan lopussakin. Lyyliä muistettiin pitkin iltaa ja hänen aiempia muisteluitaan. 
"Yhä vieläkin Lotta Svärdistä puhe syntyvi toisinaan, kun iltavalkean ääressä
sotakumppani kohdataan."

Lauri Pohjanpään runossa "Kuningas Tigranes" kerrotaan myös naisesta.
"Oli joutunut kuningas Tigranes kera nuoren puolison. sotavangiksi Suuren Kyyroksen. hänen eessään vangit on. -En rukoile omasta puolestain kun vetoan laupeutees, mutta vaimoni anna armostas. hänet maahnsa päästä suo. Hän on nuori kuin nousu auringon, hänen eessään elämä ois. Hän on ruhtinatar, älä orjuuteen pään ihanan taipua suo. ei luotu kahletta kantamaan ole Jumalan muoto tuo."

Marttaillassa tarjoiltiin kahvia ja teetä kuten tapana on. Liekö "Martta -täti" ollut myös martta 1950- luvulla? Riitta Pakkasen omakustanteesta "Orpojen sielujen saari" löytyi marttaillan päätteeksi sopiva teksti;
"Martta-täti  tarjoili kahvia ja reilulla rasvasillin paloilla päällystettyjä voileipäkeksejä. Huhhuh! "Kiitos, kiitos, hyvää oli, oikein hyvää." Täti hyrisi tyytyväisenä. "Hei, hei, nähdään!" Taskun kohdalla rasvaläiskä."

Kiitos kaikille mukana olleille ja illan kahviemännälle. Tunteet olivat pinnassa, kyyneleet valuivat, mutta niin helskyi naurukin. Yhdessä todettiin silmäkulmasta ja poskilta kyyneleitä pyyhittäessä, että "kyllä kotona ihmetellään, että marttaillassako olit..."