Marttaperinne

Marttaperinne

Mikä on marttaperinne.fi?

Marttaperinne.fi-sivustolle on koottu marttajärjestön historiasta kertovia tekstejä, kuvia, henkilöitä ja lähdeluetteloita. Sivusto on tarkoitettu helpottamaan oikean marttatiedon löytämistä. Sivusto on tuotettu ja sitä ylläpidetään Lea Aalto -rahaston tuotolla. Jos Sinulla on tarina jonka haluat jakaa kanssamme sen voi tehdä Muistojen keruu -osiossa. Sivustoa ylläpitää Marttaliitto ry.

Marttaperinteeseen pääset tutustumaan www.marttaperinne.fi –sivuilla.

TIKKURILAN MARTTOJEN HISTORIAA

Tikkurilan Martat peustettiin vuonna 1942

Tikkurilaan perustettiin marttayhdistys jatkosodan kortti- ja korvikemaailman aikaan loppuvuonna 1942. Toini Jalassaaren toimiessa puheenjohtajana toiminta aloitettiin vilkkaana vuoden 1943 alusta. Sota-aikana martat lähettivät paketteja rintamalle ja kutoivat sukkia aseveliperheiden lapsille.


Toini Jalassaari
Niukassa arjessa sodan päätyttyä korostui kotitaloustietojen ja - taitojen merkitys ja martat auttoivat näissä taidoissa perheitä. 

1940-luku: ankeat alkuajat sodan jaloissa


Tikkurilan Marttojen perustava kokous pidettiin jatkosodan kortti- ja korviketalouden maailmassa loppuvuonna 1942, toiminta käynnistyi seuraavana vuonna. Yhdistys rekisteröitiin nimellä Helsingin maalaiskunnan Tikkurilan Marttayhdistys ry. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Toini Jalassaari.


Ensimmäisenä toimivuotenaan yhdistys kokoontui kerran viikossa Uudella suomalaisella kansakoululla. Kursseilla opiskeltiin tallukoiden valmistamista, saippuan keittämistä, hyötykasvien viljelemistä ja luonnosta saatavien syötäväksi kelpaavien kasvien käyttämistä.


Toisena toimintavuonna sotatoimet kiihtyivät eikä toistuvien hälytysten ja jatkuvien pimennysten vuoksi kyetty kokoontumaan säännöllisesti. Koulutila valjastettiin sotasairaalaksi ja evakuoitujen tilapäiseen majoittamiseen. Martat keskittyivät toimittamaan tuntemattoman sotilaan paketteja rintamalle ja kutomaan sukkia aseveliperheiden lapsille. Sukkalangat toimitti Sotainvalidien veljesliitto.

Keväällä järjestettiin lottien ja sosiaalidemokraattisten naisten kanssa äitienpäivät lahjoituksina saaduin korvikekahvein ja vehnäsin. Juhlaan saapui noin 160 vierasta.

Kahvin korvike valmistettiin pääasiassa paahdetusta rukiista, ohrasta, lantusta ja voikukanjuuresta. Sota-ajan monista korvikkeista löydät lisätietoa Veteraaniperinnön nettisivuilta. 

Kesällä hankittiin työtä vastaan 1000 kg pellavia, joita sitten urakalla työstettiin. 

Sodan päättyminen vuonna 1945 ei poistanut tarvikepulaa eikä tiukkaa säännöstelyä. Niukassa arjessa kotitaloustietojen ja -taitojen merkitys korostui entisestään. Yhdistyksen toiminta vilkastui ja monipuolistui ja se sai uusia aktiivisia jäseniä jo Karjalassa marttoina toimineista siirtolaisista.

Vanhoista tekstiileistä valmistettiin jopa 60 erilaista vaatekappaletta, jotka esiteltiin yleisölle. Kansanhuoltoministeriön luvalla ostettiin kankaita myyjäistavaroiden valmistukseen.
Villaa ja villalumppua karstattiin yhteen ja kehrättiin langaksi. Kunnan uudet terveyssisaret kävivät luennoimassa lastenhoidosta ja äitiyshuollosta.

Avustustyönä suoritettiin listakeräyksiä kansanavun hyväksi ja kerättiin ja kunnostettiin vaatteita niitä tarvitseville.

Juhlia ja myyjäisiä pidettiin seuratalo Männistössä, joka sijaitsi nykyisen Tikkurilan kirjaston vieressä Männistönpuistossa. Yhdistyksellä oli joitakin lahjaksi saatuja talon osakkeita omistuksessaan. Rappeutuneen rakennuksen kunnostamiseksi pidettiin talkoita ja remonttirahan hankkimiseksi iltamat yhdessä urheiluseura Tikan kanssa.

Tänä päivänä martat ja muutamat muut Tikkurilan alueen kansalaisjärjestöt esittävät Männistönpuiston säilyttämistä kaupungin suunnitteleman rakentamisen sijaan. Myös Vantaan elävän musiikin yhdistys Velmu on Männistönpuiston säilyttämisen kannalla.

Martat hoitivat VPK:n kesäjuhlien tarjoilupuolen vuosina 1948 – 1961 ja Pohjola-Norden yhdistyksen tilaisuudet vuosina 1952 – 1962.


1950-luku: toiminta vakiintuu

Yhdistyksen nimi lyhennettiin nykymuotoon Tikkurilan Marttayhdistys ry. Syyskuussa.1950 yhdistys ja kerho järjestivät ”Käsintehtyjen töiden näyttelyn” Männistössä.

Vuoteen 1955 asti toiminta Männistössä oli vilkasta. Myyjäisten, juhlien ja talkoiden ohella järjestettiin paljon kurssitoimintaa ja avoimia yleisötapahtumia. Kursseilla opiskeltiin muun muassa patjan ja vanupeitteen valmistusta, seppeleensidontaa, kukka-asetelmien tekoa ja juustoruokien valmistusta; 

Turun Lapsiteatteri kävi vierailulla, järjestettiin Lastenjuhlat ja Esiliinamarkkinoilla Pauligin Paula-tyttö kaatoi tulokahvit.


Paula-tyttö tarjoili kahvia Esiliinamarkkinoilla



Maaliskuussa 1956 yleislakko koetteli maata ja katkaisi myös marttojen toiminnan. Lakon vaikutuksista kärsittiin kauan ja koko vuonna marttailtoja järjestettiin vain kahdeksan.
Loppuvuonna 1956 martat saivat tarjoiluvastuun muutamissa suurissa tapahtumissa: Tikkurilan yhteiskoulun vihkiäiset 25.11., kunnantalon avajaiset 18.12. ja Tikkurilan kirkon vihkiäiset 30.12. Kaikki juhlissa tarjottu valmistettiin itse, joten talkootyötä riitti.

Pitkin vuosikymmentä järjestettiin monenlaisia kursseja. Opeteltiin muun muassa ompelukoneen puhdistamista ja käyttöä. Vuonna 1957 järjestettiin suuret kutomakurssit. Lointa luotiin 36 päivän aikana 200 metriä.

Ensimmäinen yhteinen teatterimatka tehtiin Kansallisteatteriin.



1960-luku: valmisruoka ja kuluttajavalistus

Talouskasvu ja naisten lisääntyvä ansiotyö loivat markkinat valmisruuille ja kotien koneistumiselle. Nainen oli nyt perheen tulonhankkija miehen rinnalla mutta maan tavan mukaan myös edelleen sen vastuullinen taloudenhoitaja.

Seuratalon kunnostaminen osoittautui lopulta toivottomaksi rakennuksen rappeutuneisuuden vuoksi. Männistön jäähyväisjuhlaa vietettiin 23.5.1962.

Martat samoin kuin naiset kautta maan rakensivat taloudenhoitomalleja, joissa tarkkaan laskettiin, mikä kannattaa hankkia valmiina, mikä valmistaa itse. Tehtaiden konsulentit kävivät marttailloissa esittelemässä uusia tuotteita: elintarvikkeita kuten perunasosehiutaleet, maitojauhe, Baby-Energa; kodinkoneita kuten jääkaappi ja pölynimuri.




20-vuotisen taipaleensa kunniaksi martat lahjoittivat Tikkurilan kirkkoon Toini Nyströmin suunnitteleman ja marttojen yhdessä kutoman vihkiryijyn.

Keskuspuiston koulusta saatiin pysyvä toimitila nyt 70-henkiselle joukolle ja marttailtoja kyettiin pitämään joka toinen viikko. Koska koulu ei tarjonnut keittiötiloja, iltoihin tuotiin kymmenen litran pulputuspannu kahvinkeittoa varten – ja joka martalla oli oma kuppi mukanaan.

Syksyisin ja keväisin tehtiin opinto- ja tutustumismatka johonkin Etelä-Suomen paikkakunnista. Usein matkaan sisällytettiin myös teatterinäytös. 1969 martat totesivat, että käsintehdyille tuotteille ei enää löytynyt ostajia. Niinpä myyjäisten järjestäminen keskeytyi useiksi vuosiksi. Käsityön arvostuksen myöhemmin palauduttua ryhdyttiin vuonna 1978 käsitöitä myymään jokavuotisilla markkinoilla.


1970- ja 1980-luku: raittius ja ravinto

Valtakunnallisen luonnonsuojeluvuoden 1970 teemasta käsin martoissa käytiin keskustelua pesu- ja puhdistusaineista, myrkyistä ja jätteiden hävittämisestä. Keskustelua käydään yhä edelleen. Ympäristö on yksi marttojen päähuolenaiheista..

Jo säännöksi muodostuneen naisten ansiontyön tiimoilta kunnanhallitukselle toimitettiin vuonna 1971 esitys lasten päivähoitomahdollisuuksien lisäämisestä.

Marttojen valtakunnallinen teema vuonna 1972 oli ”Koti ja terveys”. Tikkurilan marttojen 30-vuotisjuhlassa kuultiin juhlapuhujana ravintotutkija, professori Toivo Rautavaaraa, joka korosti ruokavalion ja vitamiinien merkitystä ihmisen terveydelle. Professorin mukaan myös ruokailutavoissamme oli parantamisen varaa. Tämän asian korjaamisen hän katsoi marttojen tehtäväksi.


Vuosikymmenen alussa emo-organisaatio Marttaliitto julkaisi useita Terveysaiheisia ohjelmapaketteja yhdistysten käyttöön ja viestin viemiseen marttailloista koteihin. Tikkurilassa tuota viestiä kuuli jo liki satapäinen marttajoukko.





Hallitus yhteiskuvassa yhdistyksen 30-vuotisjuhlissa vuonna 1972.


Vantaasta tuli kaupunki vuonna 1974. Vuoden 1976 Vantaan päivillä martat esittelivät toimintaansa; seuraavana vuonna jäsenmäärä nousi yli sadan.


Vuosikymmenen lopussa vietettiin hyvien tapojen vuotta. Kannettiin huolta jengiytyvästä, runsaasti alkoholia ja huumeita käyttävästä nuorisosta. Keskioluen myynti ruokakaupoissa (vuodesta 1969) puhutti ja raittiusasiat kaiken kaikkiaan.

1980-luvulla Martat hankkivat tietoa kotikaupungistaan uusiin kirkkoihin, kaupungin tiedotukseen ja A-klinikan toimintaan tutustumalla.

Vuonna 1984 marttojen toimintaa esiteltiin kahden viikon ajan Kansallispankin ikkunaan rakennetussa näyttelyssä. Saman vuoden syksyllä jouduttiin vuodeksi Orvokkitien koululle evakkoon. Koulu oli samainen Uusi suomalainen kansakoulu, jossa yhdistyksen toiminta 40 vuotta aiemmin käynnistyi – vain nimi oli muuttunut.


1990-luvulla tietokoneaikaan, vuonna 2003 verkkoon

Martat opettelivat joukolla tietokoneen käyttöä. Yhdistyksen kirjanpito ja jäsenluettelo siirrettiin nekin tietokoneelle.

Seuraavan ja sitä seuraavan vuoden ajan hoidettiin kaupungin tuoremehuasemaa. Omenoita puristettiin noin 3000 kiloa. Muitakin mehuja kokeiltiin, muun muassa porkkanaa ja marja-aroniaa.
Vuosikymmenen alussa Tikkurilan maalaismarkkinoilla ja omilla marttamarkkinoilla oli esillä uuden nikkarikerhon tuotteita. Kerho oli tehnyt perinteisten puuesineiden lisäksi ulkotulikynttilänjalkoja. Kysyntä oli suuri ja nikkarit saivat paljon tilauksia.

Maaliskuussa 2003 juhlittiin 60-vuotista taivalta ja tehtiin päätös siirtymisestä verkkoaikaan.

 
Marttojen myyjäisissä kauppa käy, tässä mallia 80-luvulta.




TIKKURILAN MARTAT - KUVIA YHDISTYKSEN 60 VUOTISJUHLASTA

Tikkurilan Martat viettivät 60-vuotisjuhliaan maaliskuussa 2003. Ohessa kuvia tilaisuudesta.








MARTTAPUKU

Martoilla on ollut oma järjestöasu vuodesta 1937. Ensimmäisen kankaan ja puvun mallin suunnitteli vuonna 1935 taiteilija Eva Saurio. Oy Finlayson Ab kutoi tutun sinisävyisen ruutuginghamin.

Yhtenäisen asun tarkoitus oli tuolloin mm. tasottaa luokkaeroja. Kun kaikki pukeutuivat samanlaiseen asuun, ei sosiaalisia eroja ollut. Marttaliitto välitti tarkkoja ompeluohjeita ja kaavoja, joiden mukaan martat ompelivat pukunsa itse.

Pukuun kuului tummapohjainen raidallinen mekko, vaalea esiliina sekä erivärisiä päähuiveja, joista sai valita mieleisensä. 1960-luvulla puvun mallia yksinkertaistettiin. Kankaasta täysvinoon leikattu miehusta muutettiin suoraksi. Esiliinaksi hyväksyttiin myös yksivärinen tummansininen, huiveihin tuli uusia värejä. Alkuperäinen marttapuku oli käytössä aina 1980-luvulle asti.

Vuonna 1984 taiteilija Maj Kuhlefelt suunnitteli täysin uudenlaisen järjestöasun. Siihen kuului tummansininen jakkupuku ja ruutukankainen paitapusero sekä juhlakäyttöön vaaleansininen paitapusero. Marttaliiton hallitus hyväksyi tehdasvalmisteisen jakkupuvun entisen marttapuvun rinnalle v.1984. 

Marttojen järjestöasu elää ajassa myös tänä päivänä. Voit tutustua 2000-luvun järjestöasuun Marttaliiton sivuilla Järjestöasu ja uusimpaan Marita Valolan vuonna 2013 suunnittelemaan Marttaraitakankaaseen.

Pukeutumissäännöt

Nykyiset pukeutumissäännöt ovat joustavat. Perusasuun kuuluu marttapaita ja tummansininen malliltaan yksinkertainen hame. Niiden kanssa voi käyttää tummansinistä jakkua, villatakkia tai liiviä. Työtehtävien mukaan myös tummansiniset pitkät housut, jopa farkut, ovat sallittuja. Asiallisesti pukeutunut martta valitsee jalkaansa tummansiniset tai mustat sukkahousut ja kengät. Ruutupaitaa voi käyttää jakun tapaan, silloin sen alle on puettava valkoinen tai sininen T-paita.


Marttapiirit välittävät marttapaitojen kangasta, kaavoja ja ompeluohjeita yhdistyksiin. Marttapaitoja saa kuitenkin edelleen myös valmiiksi ommeltuna. 


Käytöstä poistettuja marttakankaisia asuja ei saa antaa kierrätykseen, esim. kirpputoreille.


Lisätietoa sivulta Järjestöasut. 


MERKIT JA KORUT

Järjestöön kuuluvien marttojen tunnus on jäsenmerkki, joka kiinnitetään jakun tai siviiliasun vasempaan rintapieleen. Marttapaitaan se kiinnitetään taskun yläpuolelle, kansallispuvussa jakkuun tai liiviin.

Vuosimerkkejä voi saada oltuaan 10, 25, 40 tai 50 vuotta jäsenenä. Ansiomerkit edellyttävät toimintaa vastuullisessa tehtävässä.

Opintomerkkejä ovat suoritettujen opintojen tunnukset, taitoavaimet (1, 2, 3 ja erikoisavain) ja harrastusmerkki.

Merkkien asettelussa on omat säännöt. Jos merkkejä on useita, niistä käytetään vain kunkin merkkilajin arvokkainta. Kun käytetään useita eri merkkilajeja kiinnitetään merkit allekkain vasempaan rintapieleen. Ansiomerkki ylimmäksi, sitten vuosimerkki, sen alle taitoavaimet ja alimmaksi mahdollinen puheenjohtajan merkki. Tilaisuuden mukaan pyritään kuitenkin käyttämään vain muutamaa merkkiä kerrallaan. Lisätietoa sivulta Marttamerkit ja niiden käyttö.

Silloin tällöin myynnissä näkee myös pinssejä. Niiden käyttöön ei kuitenkaan liity sääntöjä kuten varsinaisiin jäsenmerkkeihin.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi. Julkaisemme kommenttisi ja vastaamme siihen mahdollisimman pian. Terveisin Tikkurilan Martat