Tikkurilan Martat runojen lumoissa

Vantaalainen sanataiteilija Tiina Tibu Borgsten vieraili Tikkurilan Marttojen marttaillassa 3.2.2015. Borgsten voitti viime vuonna valtakunnallisen Sanataidetempauksen ja lisäksi hän sai 3. sijan Lahden Runomaratonissa. Nyt Martat saivat kuulla hänen itsensä esittämänä omia runojaan.

Hän kertoi mistä runojen kirjoittaminen sai alkunsa. Hänen koiransa kuolema sai hänet kirjoittamaan surun ja tuskan sanoiksi ja runoiksi. Siitä alkoi mm. kuukausirunojen kirjoittaminen. Nyt on meneillään toinen kokonainen vuosi, kun joka kuukausi syntyy uusi runotaulu, kollaasi joka on puettu runoon sopivin värein.

Ilta alkoi Helmikuun runolla ”Helmassa Helmikuun”, jatkuen lapsuusmuistoihin, kun aamu avaa kasvonsa ja muistoissa on lapsuuden ”Lupiinimeri”. Ajatuksia herättävä ja sydämiä liikuttava oli runo ”Kuinka voit?” Niin monelle meistä kuulijoista tunteet nousivat pintaan kun muisteli omakohtaisia kokemuksia. Kuulimme viisi kaunista ja herkkää runoa: Enkelten kielillä, Siipien välkettä, Äänetön lempeys, Unelmat ja Enkelten tie. Runojen herkkyys oli käsin kosketeltavaa ja kuulija jäi sanattomaksi. 

Hiljaisuus oli laskeutunut kuulijoiden hartioille.

Omat runot Tikkurilan Martoille:​​

Tikkurilan Martat olivat saaneet etukäteen tehdä toivomuksia aiheista muutamalla sanalla mistä haluaisivat Tiinan kirjoittavan heille runon. Kuulimme upeat runot Martasta; on siinä nainen, onkohan kaikki Martat samanlaisia? Pihlajanmarjoista; miten onkaan niin monen monta mummolan muistoa jne. Vainko vanha nainen;nuori tyttönen vanhan naisen kehossa, vielä täynnä elämän janoa ja iloa.

Ei puuttunut illasta rakkaus, eikä erotiikkakaan! Nyt tiedämme mikä näky voi kohdata saunassa, mitä tapahtui mättähällä ja riippukeinussa? Vain illan kuulijat tiedämme. Mitä?

Hymyssä suin ja kiitollisin mielin lähtivät Martat koteihinsa tyytyväisinä kuulemaansa ja sulattelemaan sanojen soljuvaa sanomaa.


MARTTA

On siinä nainen,
taas metsään menossa.

Saappaat jalassa ja kori kädessä
puhtaasti taivas alla vaan  
tarkoitus voimaantua
ja vahvistua.

On siinä nainen,
aistii siellä itsekseen kaiken -
punoo sitten viisaudet yhteen
ja vahvistaa ilolla sitten
meidän muittenkin elämää.

Olen kuullut että vastaantulijoillekin,
siis vieraille vallan aina hymyilee.
Ja hymyileekin oikein aidosti.

Miten mahtaakaan uskaltaa?
Aina näyttää tarttuvan hetkeen.
Ei vierasta, ei mutkista asioita turhaan
eikä valita turhasta.

Olen sitä sivusta sillai katsellut,
en vaan koskaan ole rohjennut kertoa
miten rohkeana ja kauniina häntä ihailen.

On siinä semmoinen nainen,
onkohan kaikki Martat samanalaisia?

Kirjoittanut Tiina Borqsten Tikkurilan Marttojen runoiltaan 4.2.2015
Jos lainaat Martta -runoa muistathan mainita, että runon on kirjoittanut Tiina Borgsten.

Kiitos Tiina Tibu Borgsten vierailusta!